"Legendaarinen vihreä ja keltainen salama, (kuten fanit minut nimesivät), Pepe Reina, ikää kertynyt mittariin 33-vuotta. Kultaisen ja legendaarisen ikäluokan -82 yksi jäsen"

- Milloin ura alkoi ja missä:

Elettiin joko vuotta 1992 tai 1993 Joensuun Utrassa ja Ukskosken pojalla oli mittarissa 9- vuotta . Aluksi allekirjoittanut pelasinkin kentällä, mutta jossakin vaiheessa sitä tulikin eksyttyä tolppien väliin. Halu oli kova palloa potkimaan ja kulman pojista koottiinkin porukka, josta tulikin ikäluokan -82 Ratanat/2.  Tässä ikäluokassa oli niin paljon jätkiä niin piti tehdä kaksi eri joukkuetta. Kylillä liikkuikin jonkinlainen huhu, että ykkösjoukkueessa oli ne kovimmat jätkät ikäluokastamme :). Siinä sitten pohdiskeltiin silloisten parhaiden kavereiden kanssa (Leppästen veljeksien ja Karttusen Juhan) että mites me nyt pistettäs sille ykköselle kampoihin. No siinä sitten Leppästen isä Martti lähti meille koutsiksi. Kovasti siinä parisen kautta yritettiin pistää kampoihin ykkösten jätkille ja taishan ne meitä kosiskellakin joskus ykkösen mukaan ;). Sen parin vuoden jälkeen sitten yhdistyivätkin -82 ikäluokan ykkös- ja kakkosjoukkue ja valmentajaksi minulle tulikin legenda myös itsessään Pekka Ropponen, jolle saan olla suuresti kiitollinen, että vaikeina hetkinäkin kiskoi minua vielä reeneihin. Loppu onkin historiaa kuten kaikki joukkueessa olleet pelaajat, valmentajat, vanhemmat ym muistavatkin. Tuli menestystä Suomessa, Norjassa ja Tanskan maallakin.

- Mitä seuroja edustanut uran aikana:

Kaikkihan alkoi Ratanoista kuten yllä mainitsinkin. Tuli edustettua kaikki aakkoset varmaan mitä juniori-ikäisissä voikaan edustaa ja ylpeästi tuli kannettua niitä sinivalkoisia värejä .  Nuorempana tuli pelattua kaikki mahdolliset piirisarjat,turnaukset ja pienpeli turnaukset ja C- tai B-ikäisenä homma alkoi mennä vakavemmaksi ja tuli koluttua divarit ja sm-sarjat. A-ikäisenä tuli pelattua lähinnä divaria, mutta en muista tuliko oltua jossain joukkueessa jopa sm karsinnoissakin. Tulihan sitä varmaan muutaman kerran penkilläkin edustettua fuusioseuraa Jippoakin. Siinä taiskin olla joku välivuosi välissä ja yks kaunis kesäilta Toke Ahonen pirautteli, että Jops tarvitsi veskaria kun Seula Turunen oli saanu punaisen jossain pelissä. No muutamat reenit alle ja sitten uuden seuran logo rintaan ja siitä alkoi JOPS ura ja elettiinköhän silloin kesää 2003. Siitä eteenpäin pelasinkin vaihtelevalla menestyksellä Jopsin punaisissa aina vuoteen 2010 asti jolloin nappulakengät jäivät naulaan. Muutamia kertoja taisin vielä käydä kokeilemassa Jopsissa, mutta suurin palo futikseen olikin sammunut.

- Ikimuistoisimmat hetket uralla:

Tämä kohta on aina se mukavin näin uran jälkeen. Lehtileikkeitä selatessani tulvii mieleeni legendaarisia muistoja muistojen perään. Koitetaan muutamia ainakin nostaa tässä esiin. Muistoissa lämpiminä ovat Ratanat/2:ssa pelatut pelit ja uran muutamista tehdyistä maaleista se ENSIMMÄINEN. Ikäluokan -82 joukkueiden yhdistymisten myötä tuli saavutettua varmaan ne kovimmat saavutukset uralla. Legendaarinen pronssi sija pohjoismaiden yhdessä kovimmissa junioriturnauksessa Scandia cupissa Trondheimissa ja palkintojenjako Rosenborgin kotikentän Lerkendalin nurmella. Se ei vieläkään jätä sydäntä kylmäksi. Samassa ikäryhmässä mm. Kai Pahlman turnauksen 4. sija ja käynti Dana cupissa Tanskassakin. Ne olivat kovia reissuja ja huikeita saavutuksia. Myös tuli lukuisia turnausvoittoja ympäri Suomen maata. Kai sitä jonkinlaista joensuulaista jalkapallohistoriaa tuli tehtyä kun B-ikäisenä voitimme divarin ylivoimaisesti ja nousimme syksyksi sm-sarjaan. Tulipa pelattua sm-sarjaakin tosin ei niin hyvällä menestyksellä, mutta ikuisesti muistan sen ainoan voitonkin sateiselta Joensuun keskuskentältä edelliskauden suomen mestarista OLS:ista. Tais tulla siinä sivussa joku parhaan pelaajan palkintokin pelin jälkeen ;). Kyllä tämän ikäluokka -82 kanssa ollaan koettu niin unohtumattomia reissuja ja kokemuksia, että niitä ei koskaan tule unohtamaan. Kiitos kuuluukin niistä ajoista joukkuetovereille, valmentajille ym jotka saivat kokea nämä kokemukset.

Myös aikuisiällä Jopsista on paljon lämpimiä muistoja. Todella hyviä jätkiä, hyviä pelireissuja, jokunen manen pyttykin muistoksi, legendaariset saunaillat...ei niitä voi olla myöskään unohtamatta. Viime syksyinen (2015) legendojen peli nostikin näitä Jops muistoja mieleen runsaasti. Lisää tämmöisiä iltamia kiitos!

- Pelattuja otteluita jopsin paidassa:

Kausia taisi kertyä 8 tai 9 ja pelejä yhteensä punanutuissa noin 115 jos nyt ei ihan puuta heinää laskeskele.

- Nykyisin touhuat/vieläkö fudiksen parissa?

Nykyään tulee seurattua futista lähinnä kotisohvalta ja silloin tällöin pelejä käyn kattoo. Jopsin mukana käyny kerran paikkaamassa maalivahti pulaa . Aika meneekin töissä kehitysvammaisten parissa Honkalammella ja se vapaa-aika mitä jää niin menee pienen  5 kk Daniel poikani kanssa. Toivottavasti hänestä kasvaa uusi Ukskoski joensuulaisen jalkapallon huipulle ....

Haluan kiittää urastani kaikkia mun joukkuekavereita niin juniori kuin aikuisiältänikin, valmentajiani: erityisesti isähahmoksikin muodostunutta Pekka Ropposta, taustajoukkoja, faneja ym....Kiitos kaikista kokemuksista mitä sainkaan tässä muistellessa kokea! Toivottavasti osasin omalle panoksellani antaa lämpimiä futismuistoja myös teille lukijoille!

yst terv